Aina välillä löytää itsensä musiikkimakuihin, -tyyleihin ja ties mihin liittyen melko ehdottomien lausuntojen ääreltä. Tyyliin "kaikki paitsi hevi on paskaa", "räppi ei ole oikeaa musiikkia" tai "nykyään ei enää tehdä kunnollisia sanoituksia".
En halua tuomita tällaisia jyrkkiä kommentteja näköalattomuutena, koska näinhän laumaeläin luonnollisesti etsii niitä pienimpiä yhteisiä nimittäjiä ja hakeutuu yksinkertaistuksilla samanmielisten viitekehykseen ... mutta ei tällä mitään tekemistä oikeassa olemisen kanssa ole. Itsekään en ajatellut olla tämän blogin kanssa Oikeassa varsinaisesti mistään - enkä toisaalta esittää jyrkkiä väitteitä omien makutottumusteni tueksi. Listojeni genrejakoon ja sen subjektiivisuuteen palaan vielä erikseen, mutta tunnistan tähän liittyen myös laajemmalle ulottuvan taipumuksen itsessäni:
Soittolistoja kootessani, en ole ensisijaisesti miettinyt, mikä on oikea tai uskottava biisivalinta tai tyylilaji tai yhtään mitään. Olen ollut vastuussa vai itselleni. Tilanteen nyt eskaloiduttua julkiseen blogimuotoon asti, huomaan toistuvati pohtivani, olenko "onnistunut" listasysteemissäni. Ja vielä kuumottavampaa: paljastanko itsestäni jotain liikaa tai jotakin noloa, kun olen päästämäisilläni kaiken ulos. Entä, jos olenkin Väärässä?!
Tämän postauksen keskeisin ajatus on kaiketi sanoa ääneen, että edessä on väistämättä on sisäistä painia asian tiimoilta - ja itseni tuntien se varmasti tulee suodattumaan myös tuleviin sisältöihin tavalla ja/tai toisella. Jos nyt tässä kuitenkin sanon ääneen, että päätän olla tuntematta häpeää ja ajautumatta defensseihin, niin olkoon se muistutus edes minulle itselleni.
Koska ainakin minä tätä blogia luen. Öhö öhö.
Tämän postauksen keskeisin ajatus on kaiketi sanoa ääneen, että edessä on väistämättä on sisäistä painia asian tiimoilta - ja itseni tuntien se varmasti tulee suodattumaan myös tuleviin sisältöihin tavalla ja/tai toisella. Jos nyt tässä kuitenkin sanon ääneen, että päätän olla tuntematta häpeää ja ajautumatta defensseihin, niin olkoon se muistutus edes minulle itselleni.
Koska ainakin minä tätä blogia luen. Öhö öhö.
--
Toinen asia, josta halua(isi)n itseni vapauttaa, on tarve määritellä itseni liian laajasti jokaisella biisivalinnalla. Tunnistan tämän aina, kun postaan musiikkia yhtään mihinkään. Mitä juuri tämän biisin jakaminen tai siitä tykkääminen kertoo minusta?! Ehkä vähän toivon, että tämän blogin myötä voin tutkia yksittäistapauksia yksittäistapauksina - ja luottaa siihen, että kokonaiskuva muodostuu ja tarkentuu vähä vähältä. Ainakin niille, joita tämä ruotiminen yli aikain kiinnostaa.
Tähän tulevan loppukaneetin sijaan siirryn tästä nyt luonnostelemaan seuraavaa postausta, jossa taas mukana myös musiikkia. Koska musiikkiblogi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti